Viimeinen päivä alaikäisenä. En haluaisi täyttää 18 vielä, en ole valmis aikuistumaan ja ottamaan niin isoa vastuuta jota äiti minulle on tyrkyttämässä. Haluaisin vielä edes hetken verran olla lapsi ja pistää äidin huolehtimaan raha-asioista ja sen sellaisista. En tunne itseäni tarpeeksi kypsäksi täyttämään 18. Minua oikeastaan pelottaa hieman, en tiedä miksi, mutta niin vain tekee. Pelkään että äiti kyllästyy minuun ja heittää pois, sillä eihän hänen tarvitse katsoa naamaani ja hänellä on täysi oikeus heittää minut pellolle.

Vanha psykologini soitti minulle viime viikolla ja kyseli kuulumisia. Olin todella hämmentynyt asiasta, mistä hän on edes saanut uuden numeroni. Lopetin hänellä käynnit vuosi sitten, emme tulleet toimeen ollenkaan ja nyt hän soitti. Selitti jotain, että lähete on kiertänyt ympäri Suomea ja vasta saapunut heille. Olin jo unohtanut koko lähetteen. Ensi kuussa on aika hänelle, en tiedä haluanko mennä, mutta ei siitä ainakaan haittaa olisi, välttämättä. En tiedä, näkee sitten myöhemmin.