Minun pitäisi lukea kokeisiin, mutta teen origamiperhosia isoäidille. Yritän taas kaikilla mahdollisilla keinoilla välttää lukemista, ei pitäisi, mutta ei riitä inspiraatio syventyä lastenhoitoon tai hoitotyöhön, ei vain innosta. Hyvä että mielenkiinto pysyy näissä origameissa. Olisi kyllä pakko lukea. Haluan saada hyvät numerot, tosin pelkkä läpipääseminen riittää, en halua reputtaa enää yhtään koetta.

Ärsyttää niin helvetisti muutama kaveri, tuntuu että olen heille vain joku roskakori johon voi kaikki heittää ja kun kerran edes kerran haluaisin että minua kuunneltaisiin, se ignoorataan ja jatketaan omaa juttua. Mikä kaveruus? Eikö se ole tasa-arvoista ja kunnioittavaa? Ei sitten näköjään. Luojan kiitos minulla on J ja N. Rakkaat emopoikani jotka jaksavat minua ja minä heitä. Parempia ystäviä ei voisi toivoa. 

Nyt sitten se hoitotyön kirja naaman eteen ja pänttäämään ylitylsää tekstiä.