Maybe tomorrow is better? - I hope it is

Äiti on taas ah niin ihana. Kuulin vaihteeksi saarnan seksuaalisesta suuntautumisestani. Hän raivosi minulle että olen epänormaali, kieroitunut ja yritän kuulemma saada vain hänet vihastumaan minulle. Kuulemma olen lesbo vain hänen kiusakseen, enkä kuulemma voi tietää mikä olen, koska en ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä pojan kanssa. Mistä äiti tietää olenko neitsyt vai en? Mitä se edes kuuluu hänelle, ei minun tarvitse kerto seksielämästäni hänelle, ei se kuulu hänelle mitä harrastan täällä hänen poissaollessaan. Ei ainakaan minun tietääkseni.

Äitini ei voi sietää sitä että olen masenutunut, pukeudun tummaan, käyn keikoilla, olen vähän pyöreämpi, en ole hyvä koulussa ja se että seurustelen tytön kanssa. Eli minussa ei ole mitään mistä äiti pitäisi, ehkä se että kysyn yleensä luvan että saanko mennä jonnekkin, mutta siinä se on. Ainut hyvä asia minussa. Äiti meni vielä eilen aivan ympäri kännissä pilaamaan lopullisesti hyvän fiilikseni, hän kertoi että mietti todella pitkään aborttia, ja että olin täydellinen vahinko lapsi, kuulemma kierukka petti. Miten mukavaa, biologinen isäni halusi pitää minut, siksi äiti ei tehnyt aborttia. Silti biologinen isäni ei edes vastaa enää meileihini, ai halusi pitää?Missä on sitten on? Miksei hän ole koskaan halunnut tavata minua kun olen vanhempi? Miksi hän ei edes halua puhua enää kanssani? Ai muka välittää, pyh sanon minä.

Yksi hyvä asia tässä päivässä on, sain Ren kanssa välit selvitettyä. Yritämme saada suhteen toimimaan. Olisin halunnut sanoa hänelle ääneen että rakastan häntä, mutta en pysynyt, en saanut sitä sanottua. En tiedä miksi sen sanominen on niin vaikeaa ääneen, mutta ensi kerralla sanon. Aivan varmasti sanon!