Kesäloma, vaikka siltä ei tunnukkaan. Tuntuu oudolta että ei enää tarvitse herätä aamulla 5:30 jotta ehtisi kouluun kahdeksaksi. Outoa ajatella ettei voi kuunnella enää luokkalaisten tyhmiä juttuja kesken ylitylsän tunnin tai istua tunnilla facebookissa ja kuunnella samalla musiikkia. Vielä oudommalta tuntuu etten näe koulukavereitani välttämättä ennen elokuuta. Kaikilla on jotain muuta, töitä, harrastus, rakastettu, matkustelua, mökkeilyä. Mitä minä teen?  No luen tietysti anatomiaa ja hoitotyön perusteita, teen lastenhoitotyön tehtäviä. Kolme ainetta joista en ole päässyt läpi ja pitää lukea kesällä, jotta syksyllä pääsen uusimaan ja toivottavasti pääsen läpi. Onneksi minulla on muutakin tekemistä, ainakin  viikonlopuiksi. Jokaisena  viikonloppuna on jotain tekemistä. Onneksi, kuolisin muuten tylsyyteen kuten viimekesänä.

Olin tänään siellä koululääkärillä. Pistää lähetteen viereisenkaupungin psykiatriselle polille ja pitää varata tupla-aika hänelle syksyksi. Antoi mukaan esitteen sosiaalistentilanteiden pelosta. Mielenkiintoista.

Without you is how I disappear

Jos hymyilisin sinulle, huomaisitko?
Jos katsoisin silmiisi, ymmärtäisitkö?
Jos puhuisin sinulle, kuuntelisitko ollenkaan?
Jos olisin vain hiljaa, arvaisitko jo?
Jos kertoisin, että rakastan, antaisitko mahdollisuuden?
Jos sanoisin, että olet ainoani, uskoisitko alkuunkaan?
Jos pyytäisin mahdollisuutta, antaisitko sen?
Jos yrittäisin kovasti, antaisitko toivoa?
Jos en voi unohtaa, mitä teen?

What is wrong whit me?

Kohta minulla on kasassa jo 40 lukijaa, mistä teitä oikein tulee? Vastaukseski ei käy että Saunalahdelta :DD Mutta siis, olen oikein iloinen että noinkin montaa ihmistä kiinnostaa tylsääkin tylsempi elämäni♥ Nus olette rakkaita~

Olen kipeänä, hengitystien infektio tai joku vastaava, en muista mitä se lääkäri eilen sanoi. Määräsi jotain ihme kapseleita joiden ottaminen on melko jännää, sillä lääkärin mukaan ne joko aiheuttavat väsymystä, tai sitten eivät. Ja sivuoireina voi olla hallusinaatioita ja ihottumaa. Kuulostavat oikein mukavilta lääkkeiltä, mutta ainakin ne auttoivat tähän kamalaan yskääni, tosin se tuli takaisin hetki sitten.

Harmittaa eilinen todella paljon, minun piti nähdä todella hyvä ystäväni, mutta isoäitini oli varannut lääkärin ja jouduin perumaan tapaamisen ja tietenkin ystäväni suuttui minulle. Sai kuulemma viestini liian myöhään, kun oli jo sovitulla paikalla. Minä soitin hänelle ennen kuin laitoin viestin ja ystäväni heitti luurit. Kuultuani taino lähinnä luettuani että hän on erittäin vihainen minulle yritin soittaa hänelle että saisin selvitettyä asian, mutta hän ei vastannut. Minä tosiaan eilen itkin kun yritin ottaa häneen yhteyttä. Minua harmittaa niin paljon. En halua että ystäväni suuttuu minulle lääkärireissun takia, hän on niin tärkeä minulle.

Joudun käymään anatomian kurssin uudestaan ellen tee koetta maanantaina, miten jaksan lukea kolmeen kokeeseen päivässä? Juttelin asiasta luokanvalvojani kanssa ja hän sanoi että voimme sopia asiasta, onhan minulla HOJKS juuri tälläisiä varten. Voin tehdä kokeet oppisopissa opon kanssa. Luokanvalvojan kokeen kuulemma voin jättää tekemättä tai tehdä sen verran mitä pystyn ja anatomiasta sovimme syksyllä. Inhottaa kun en osaa mitään, sitten lykkään kaikkea ja lopulta kaikki vain kaatuu päälle.

Olen menossa tänään kaverini kanssa ihQuttamaan lempibändiämme. Minulla on siihen bändiin kunnon viharakkaussuhde. Vihaan sitä musiikkia ja niin edespäin, mutta silti rakastan sitä melkein enemmän kuin Tokio Hotelia. Olen nähnyt kyseisen bändin ainakin 8kertaa, tänään on siis yhdeksäs keikka tulossa. Tästä päivästä tulee hieno, pakko tulla!

Minun pitäisi lukea kokeisiin, mutta teen origamiperhosia isoäidille. Yritän taas kaikilla mahdollisilla keinoilla välttää lukemista, ei pitäisi, mutta ei riitä inspiraatio syventyä lastenhoitoon tai hoitotyöhön, ei vain innosta. Hyvä että mielenkiinto pysyy näissä origameissa. Olisi kyllä pakko lukea. Haluan saada hyvät numerot, tosin pelkkä läpipääseminen riittää, en halua reputtaa enää yhtään koetta.

Ärsyttää niin helvetisti muutama kaveri, tuntuu että olen heille vain joku roskakori johon voi kaikki heittää ja kun kerran edes kerran haluaisin että minua kuunneltaisiin, se ignoorataan ja jatketaan omaa juttua. Mikä kaveruus? Eikö se ole tasa-arvoista ja kunnioittavaa? Ei sitten näköjään. Luojan kiitos minulla on J ja N. Rakkaat emopoikani jotka jaksavat minua ja minä heitä. Parempia ystäviä ei voisi toivoa. 

Nyt sitten se hoitotyön kirja naaman eteen ja pänttäämään ylitylsää tekstiä.

Tylsyys kuolemaa poden, eikä kiinnosta kertoa fiiliksistä eikä mennä nukkumaan, joten ajattelin että teen tässä sillaisen tietopläjäyksen. Voisin kertoa jotain menneisyydestäni jne. Mitä pidätte ajatuksesta? Sanokaa suoraan vain.

 Päivän fiilislyriikat:

Secondhand Serenade - Something more

"I lie awake again, my bodies feeling paralysed
I can’t remember when
I didn’t live through this disguise
The words you said to me
They couldn’t set me free

Im stuck here in this life i didn’t ask for
There must be something more,
Do we know what we’re fighting for?

Breathe in breathe out

And all these masks we wore
We never knew what we had in store

Breathe in breathe out

The storm is rolling in
The thunders loud it hurts my ears

Im paying for my sins
And its gunna rain for years and years

I fooled everyone and now what will i become?
I have to start this over
I have to start this over

There must be something more,
Do we know what we’re fighting for?

Breathe in breathe out

And all these masks we wore
We never knew what we had in store

Breathe in breathe out

I fooled everyone and now what will i become?
I have to start this over
I have to start this over

There must be something more,
Do we know what we’re fighting for?

Breathe in breathe out

And all these masks we wore
We never knew what we had in store

Breathe in breathe out
There must be something more
Breathe in breathe out
There must be something more."

Love hurts, now I know

Tähän oloon ei ole sanoja. Tärisen ja itken. Sattuu. En jaksa. Vihaan olla rakastunut. Rakkaus sattuu, liian paljon. En halua rakastua enää ikinä.

 

 

 

Maybe tomorrow is better? - I hope it is

Äiti on taas ah niin ihana. Kuulin vaihteeksi saarnan seksuaalisesta suuntautumisestani. Hän raivosi minulle että olen epänormaali, kieroitunut ja yritän kuulemma saada vain hänet vihastumaan minulle. Kuulemma olen lesbo vain hänen kiusakseen, enkä kuulemma voi tietää mikä olen, koska en ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä pojan kanssa. Mistä äiti tietää olenko neitsyt vai en? Mitä se edes kuuluu hänelle, ei minun tarvitse kerto seksielämästäni hänelle, ei se kuulu hänelle mitä harrastan täällä hänen poissaollessaan. Ei ainakaan minun tietääkseni.

Äitini ei voi sietää sitä että olen masenutunut, pukeudun tummaan, käyn keikoilla, olen vähän pyöreämpi, en ole hyvä koulussa ja se että seurustelen tytön kanssa. Eli minussa ei ole mitään mistä äiti pitäisi, ehkä se että kysyn yleensä luvan että saanko mennä jonnekkin, mutta siinä se on. Ainut hyvä asia minussa. Äiti meni vielä eilen aivan ympäri kännissä pilaamaan lopullisesti hyvän fiilikseni, hän kertoi että mietti todella pitkään aborttia, ja että olin täydellinen vahinko lapsi, kuulemma kierukka petti. Miten mukavaa, biologinen isäni halusi pitää minut, siksi äiti ei tehnyt aborttia. Silti biologinen isäni ei edes vastaa enää meileihini, ai halusi pitää?Missä on sitten on? Miksei hän ole koskaan halunnut tavata minua kun olen vanhempi? Miksi hän ei edes halua puhua enää kanssani? Ai muka välittää, pyh sanon minä.

Yksi hyvä asia tässä päivässä on, sain Ren kanssa välit selvitettyä. Yritämme saada suhteen toimimaan. Olisin halunnut sanoa hänelle ääneen että rakastan häntä, mutta en pysynyt, en saanut sitä sanottua. En tiedä miksi sen sanominen on niin vaikeaa ääneen, mutta ensi kerralla sanon. Aivan varmasti sanon!

 Tänäänkin on ollut aivan upea päivä ja fiilis katossa, vaikka yöllä sainkin Reltä viestejä jotka saivat minut lähinnä vain ahdistumaan ja itkemään. En olisi odottanut simmoisia viestejä, tai edes että hän puhuisi enää minulle. Olen asiasta toisaalta todella iloinen, mutta toisaalta se ahdistaa. Kerroin hänelle kuinka paljon rakastan häntä, mutta en saanut järkevää vastausta. En jaksaisi enää vaivautua, saakoon vastata siihen jos itse haluaa. En rupea kyselemään perään jos ei vain kiinnosta. Pitäisi vain osata päästää irti, mutta en osaa. Välitän Restä aivan liikaa.

Mutta takaisin hyvään päivään, Oltiin kaupungilla J:n ja N:än kanssa, istuimme rannassa ja hilluimme keskustassa, oikein mukavaa! Kaunis ilma ja huippu seura, mitä muuta voisi odottaa täydelliseltä lauantailta? Nyt me roolipelaamme luonani~ Harmikseni olen vain todella huono siinä, mutta kai tästä tulee jotain joskus?

Before I die, I want to kiss someone in the pouring rain

Tänään on ollut todella hyvä päivä! Äiti osti minulle jääkahvin, sain kirsikoita ja tissivyön. Olen nähnyt hyviä ystäviäni, oli todella kivaa, J viritti kitarani, ainakin yritti, mutta reppana ei mene vireeseen enää... Huomenna menemme johonkin taidejuttuun isollaporukalla, minä, J, P, N ja R~ Tulee hieno päivä. Taidejutun jälkeen olisi tarkoitus tulla meille mussuttamaan äidin 50-vuotis sukulaisjuhlien ruuat ja herkut. Tiedossa on siis hieno päivä!

Tähän loppuun vielä muutama kuva ja yksi biisi jota olen jumittanut jonkun aikaa :) Enjoy♥
ps. kaikki paitsi ensimmäinen ovat minun ottamiani :__D joten pahoittelen kuvien huonoa laatua ja tylsyyttä

Minusta on tullut kamala itkupilli. Ennen en itkenyt mistään, en henkisestä enkä fyysisestä kivusta, nyt itken jatkuvasti. Se on niin väsyttävää itkeä joka ilta itsensä uneen, vain siksi että ajattelee jotain ihmistä. Pelkkä ajatus Restä saa minut kyynelehtimään. Miten voinkaan välittää hänestä näin paljon? Haluaisin vain halata häntä ja itkeä hänelle kuinka paljon rakastankaan häntä, mutta se ei tule koskaan toteutumaan. En saa koskaan enää toista mahdollisuutta. En vain osaa päästää irti.

Koulu stressaa vaihteeksi vain enemmän. Kolme koetta, pitäisi olla neljä mutta en vain jaksa uusia vielä anatomiaa. Lastenhoidon koe meni penkin alle. Pääsin rimaa hipoen läpi. Luin siihen tosissani vaikka miten paljon, silti, sain varmaan vain jotain säälipisteitä piirrustuksistani, jotka ovat täyttäneet ylipuolet paperista.

I want to tell you how much I want you back

Viimeaikoina on tullut mietittyä todella paljon Retä ja sitä että miksi meidän juttu ei toiminut. Minua sattuu aivan älyttömästi kun ajattelenkin jotain muuta, ihankuin pettäisin häntä vielä, vaikka emme ole enää edes yhdessä. En vain osaa elää enää ilman häntä. Toivon välillä että minussa olisi tarpeeksi rohkeutta aloittaa keskustelu hänen kanssaan ja vain kertoa miten paljon rakastan häntä. Pelkään että hän unohtaa pian minut ja käyttäytyy kuin minua ei edes olisi. Niinkuin kaupungilla, katsoo kohti, mutta sillein kun en olisi siinä, aivan kuin olisin näkymätön. Juuri sillein kun hän ei haluaisi edes nähdä minua. Se sattuu, en haluaisi ajatella niin, mutta siltä minusta vain tuntuu.

Tänään on ollu normi lauantai, olen siis istunut koneella, virittänyt kitara, soitellut vähän, pelannut simssiä ja hihitellyt K:n viesteille. Mukava päivä siis ollut~ Vaikka aamulla ahdistuinkin eräästä asiasta, mutta ei siitä sovi tässä kertoa. Kesäksikin olen jo suunnitellut vaikka mitä! K:n luo 500km päähän, Ruisrock, Animecon, töitä, K tulee meille, ehkä Englantiin ja/tai Viroon sekä kavereiden kanssa hillumista, yö myöhään valvomista, animeviikonloppu, isot synttäribileet ja chillaamista. Hieno kesä tulossa! Tulevana kesänä en vain märehdi kotona vaikka on hieno ilma, tämä on sentään viimeinen kesä alaikäisenä. Pitää ottaa kaikki ilo irti!

Mitä kesä suunnitelmia teillä on?

Päivä 22: kuva henkilöstä jota ihailet

Gustav Schäfer♥

Päivä 23: kuva joka saa sinut hymyilemään

Dui ;w;

Päivä 24: kuva autosta jonka näit viimeksi

Päivä 25: kuva, joka tekee sinut surulliseksi

Ei sinäänsä surulliseksi, mutta ikävä tulee Retä ;__;

Päivä 26: kuva parhaasta puolestasi/osastasi

olen itserakas ja tykkään silmistäni :DD

Päivä 27: kuva tuskallisesta muistosta

love ;___;

Päivä 28: kuva onnellisesta muistosta

Tokio Hotel @ Helsinki 7.3.2010
kuvan ottanut minä itse!

Päivä 29: kuva lempi vaatteestasi/asusteestasi

Mustana tosin :DD

Päivä 30: kuva ensimmäisestä kuvasta googlesta sukunimelläsi

o_ö

Can you heal my wounds?

Kyllä huomaa että on perjantai 13. Koko päivä mennyt päin sitä itseään. Nukuin yöllä vain muutaman tunnun, nukuin vielä siihen päälle 2 tuntia pommiin, onneksi ystävä laittoi viestiä, johon heräsin. Sitten matkalla pysäkille sytkärini hajosi, enkä saanut poltettua tupakkaa, myöhästyin englannin tunnilta, kusin verbikokeen, revin kynsinauhat verille, näin Ren kaupungilla ja olin ruvet itkemään, hyvä ystäväni ignooraa minua, kastuin ulkona kaatosateessa sekä itkin koko bussi matkan ja kaikki matkustajat katsoivat minua. Eli ei siis mitenkään hyvä päivä ole ollut. Onneksi tässäkin päivässä on yksi hyvä puoli, näin Emosientä♥

Kerroin eilen K:lle olevani kiinnostunut hänestä, hänkin on kuulemma minusta, silti tämä tuntuu niin pahalta, ihan kuin olisin pettänyt jotain. En ole päässyt vielä erosta yli. Se vain tuntuu koko ajan pahemmalta. Joka kerta kun näien Ren kaupungilla, ahdistaa koko ajan enemmän ja tunnen oloni niin heikoksi. En saa edes sanottua mitään, loppu päivän olen aivan hiljaa ja yritän pidätellä kyyneleitä.

Käden haava on tulehtunut ja se märkii nähtävästi. Herkullista. No, omapa on vikani. Ei edes haittaa. Ihan oikein.

Blogillani on jo 37 lukijaa ♥ kiitos teille ♥*puss*

Tänäänkin on ollut hyvä päivä! Edes liian aikaisin herääminen ei ole pilannut päivääni, menin tosiaan vasta 12:30 kouluun ja sain isältä kyydin. Kerrankin oli aamulla aikaa katsoa jopa dikiboksiin nauhoittamiani ohjelmia. Ehdin tosin katsoa vain viime viikkoisen Pokemonin, oi kyllä katson Pokemonia. Se on vaan niin huippu, vaikka nämä uudet ovatkin huonoja, mutta se opening on kiva. "Joskus on vaikeaa, löytää tietä oikeaa." 

Tänään ollut lastenhoidonkoe meni mielestäni hyvin! Olen ylpeä että muistin kaikki vastaukset. Voi olla että saan K3. Kävin katsomassa arvosanojani tänään, sinne oli ilmestynyt yksi K3 ja yksi 0.. Hehehe, minulla on nyt siis kaksi kiitettävää ja kaksi hylättyä.. Pitää kysyä opettajalta missä ja milloin uusin ne hylätyt. Anatomia tosin menee ensi syksyyn. En jaksa lukea sitä todellakaan. Luen sitten kesällä ja saan kiitettävän. Hyvä idea vai mitä?

Päivä 11: kuva maasta jossa haluaisit asua.

Päivä 12: kuva suosikki hedelmä

Päivä 13: kuva jostain mitä pelkäät

Päivä 14: kuva sinusta ja ystävästäsi (ystävistäsi)

2009♥
ps. olen pisin ja minulla on tuo violetti pehmolelu kädessä
Päivä 15: kuva kännykästäsi

Päivä 16: kuva jotain haluaisi tehdä ennen kuolemaasi

Päivä 17: kuva siitä mitä harrastat

Päivä 18: kuva jostain mitä teet joka päivä

Päivä 19: kuva joka kuvaa elämääsi

Päivä 20: kuva kielestä minkä aloitit viimeksi

kuvastaa ruotsin kieltä :DD
Päivä 21: kuva sinusta enemmän kuin 10 vuotta sitten

veikeä muksu olin!

Päivä 22: kuva henkilöstä jota ihailet
Päivä 23: kuva joka saa sinut hymyilemään
Päivä 24: kuva autosta jonka näit viimeksi
Päivä 25: kuva, joka tekee sinut surulliseksi
Päivä 26: kuva parhaasta puolestasi/osastasi
Päivä 27: kuva tuskallisesta muistosta
Päivä 28: kuva onnellisesta muistosta
Päivä 29: kuva lempi vaatteestasi/asusteestasi
Päivä 30: kuva ensimmäisestä kuvasta googlesta sukunimelläsi

I'll carry on

Stressi on taas mieletön. Kokeita taas tulossa, huomenna seuraava. Kirjoitan hulluna muistiinpanoja uudestaa, pelkään että en pääse läpi, pelkään etten saa hyvää arvosanaa. Pitäisi tehdä sosiaalivakuutuksen etäkurssin tehtävät, lukea hoitotyötä, englantia sekä anatomiaa, tehdä varhaiskasvatuksen tehtävä ja vaikka mitä muuta. Kouluakin on enää vain 15 koulupäivää. Aika loppuu kohta..

Kävin myös varaamassa koululääkäri ajan viimeiselle päivälle. Viereisen kaupungin psykiatrian poli here I come again!


Ajattelin piristää teidän päivää kuvilla joita otin tylsyyttäni, vaikka piti lukea kokeisiin. Heh. Enjoy darlings♥ kaikki kuvat ovat siis omiani!