Tänään on vuosi Tokio Hotelin keikasta. Vuosi sitten oli elämäni ihanin, mutta samalla raskain päivä. Minulla on niin kova ikävä. Haluan sen päivän takaisin. Sen fiiliksen kun jonottaa, sen fiiliksen kun tajuaa että on toisessa rivissä. Sen muiston kuinka valot sammuivat, humina alkoi ja Georg ja Tom tulivat. Komm mit!Itken ja kuuntelen live cd:n kappaleita. Miten voi olla näin kamala ikävä? Tiedän että tämä kuulostaa lähinnä säälittävältä ja niin, mutta mulla on oikeasti niin ikävä että se sattuu. Tokio Hotel on ollut lempibändini kuusi vuotta. Tämä ikävä on niin kamalaa.
Tähän päälle ikävöin vielä Retä.
ymmärrän TÄYDELLISESTI tunteen. ): itelläki ihan hirvee ikävä keikoille ja tiettyä artistia että välillä tekee vaan mieli käpertyä sänkyyn ja kuunnella musaa ja porata. ):
VastaaPoista