Miten on osannutkin olla näin huono päivä? Torkutin aamulla 45minuntia, en millään olisi halunnut herätä. Mielummin olisin jäänyt peiton alle turvaan kaikelta pahalta. Koulussa meni päin jotain. Psykologilla ahdistuin, varattiin aika ensi kuulle, minun pitää miettiä mistä haluan puhua. Äidinkielenkin opettaja valitti aineen aiheestani. Anteeksi etten halua kirjoittaa varhaislapsuudesta vaan koulukiusattuna olemisesta. Se aihe on vain minulle niin paljon helpompi.
Kävin kertomassa luokanvalvojalle tänään että koulussa on 3 tyttöä, jotka aina nauravat ja osoittelevat minua ja kavereitani. Luokanvalvoja kävi puhumassa tytöille. Minua vain rupesi ahdistamaan, kyyneleet kimposivat silmiin ja valuivat poskia pitkin, hengitys tiheytyi ja rupesin hyperventiloimaan. Oli vain pakko juosta vessaan piiloon kaikilta katseilta. En ole tyytyväinen siihen mitä tein, että sain itseni rauhoittumaan ja koottua menemään seuraavalle tunnille. Nyt koko luokkani tietää välikohtauksesta. Mukavaa. Saanko vajota maan alle?
Ahdistaa mielettömästi vaihteeksi. Olen niin sekaisin, enkä voi edes kirjoittaa siitä tänne, koska pelkään että jotkut lukevat sen ja ymmärtävät väärin.. No, ehkä pärjään tämän asian kanssa yksinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti