tiistai 8. helmikuuta 2011

I will never let you fall
I'll stand up with you forever
I'll be there for you through it all
Even if saving you sends me to heaven 
 
Tämä päivä nyt ei mennyt ihan putkeen. Aamulla jo herätessä ahdisti tuleva päivä, eikä se olo helpottanut millään. Yritin väkisin pitää itseäni muiden joukossa ja yrittää vääntää naamalle sen feikkihymyn, en onnistunut. Ruokailun jälkeen en voinut enää osallistua edes ohjelmaan, itkin sen ajan sisällä, kun muut olivat ulkona pitämässä hauskaa. Sain tyttöystävältä tekstiviestin joka sai minut hätääntymään aivan kamalasti. Päässä pyöri miljoona kysymystä. Miksei hän ole puhunut minulle siitä miten huono hänen on olla? Miksen ole itse huomannut sitä? Mitä jos hän oikeasti tekee sen?  En pysty edes ajattelemaan asiaa. Ahdistaa, itkettää. Haluaisin lyödä peilin paskaksi ja huutaa. 

1 kommentti:

  1. Onneksi on tämä blogi, että tiedän miten sinä voit. Et sinäkään uskalla kertoa miten sinä voit. Kai se on vaikeaa... en tiedä sinun kantaasi tähän. Monta kertaa olen yrittänyt saada sinua puhumaan ongelmistasi minulle, mutta... en edelleenkään varmasti tietäisi miten voit, ilman tätä blogia.
    Kiitos siitä, että pidät tätä.

    Olet tärkeä♥ *virtuaalinen voimahalaus*

    VastaaPoista