Vihaan ystävänpäivää. Vihaan tätä päivää. Vihaan sitä miten minulle ei kerrota asioita. Vihaan sitä kun itken, tunnen itseni niin heikoksi. Vihaan sitä kun huolestun niin helposti. Vihaan itseäni. Haluisin vain saada tyttöystävään jotenkin yhteyden, kysyä miksei hän kertonut minulle. Kysyä mitä merkitsen hänelle. Vihaan ajatella tällä tavalla, vihaan sitä kun olen niin vainoharhainen. En ole mikään posliinivaasi joka hajoaa..
Kyllä kestän kuulla totuuden.
Kyllä kestän kuulla totuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti