Hei taas. Pyydän anteeksi huonoa postaus tahtiani, mutta olin juuri viikon mökillä keskellä ei mitään, ilman suihkua ja kunnolla juoksevaa vettä + ilman toimivaa internet yhteyttä. Mutta mökki reissulta selvitty kunnialla. Mukaan tuli paljon univelkaa, hyttysen puremia ja rusketus. Ainiin, tiedättekö että minä vihaan ruskettua. Ihan oikeasti vihaan. En pidä yhtään että rusketun.

Minulla on blogin siivous menossa. Poistan lukuluettelostani blogeja jotka ovat poistettuja, eivät ole päivittäneet pitkään aikaan, tai jotain muuta. Luen samalla niitä läpi ja katson mitä kaikkea heille kuuluu. Surullista että niin monelle kuuluu huonoa. Haluaisin antaa niin monelle vain todella suuren halauksen, mutta en kykene. Tekisi mieli kirjoittaa heille pitkä viesti siitä miten toivon heidän mielialansa kohoavan, mutta en tiedä uskallanko. Olen kerran niin tehnyt, kirjoittanut pitkän viestin siitä miten pitäisi olla toiveikais, vaikka kuinka olisi pohjalla, mutta tämä ihminen vain raivostui minulle. Pahasti. Joten ehkä tyydyn vain lukemaan ja toivomaan heille parempaa omassa pikku päässäni.

Olen huomannut että ajatusmaailmani on nykyään paljon valoisampi, vaikka saan välillä vieläkin kamalia paniikki- ja ahdistuskohtauksia. Osaan nykyään hymyillä oikeasti ja nauttia pienistä asioist, kuten parhaan ystäväni näkemisestä, pitkistä lämpimistä suihkuista, omasta sängystä ja perheestä. Mutta silti minulla on jotenkin koko ajan pieni masennus ja ahdistus korvan takana. Mitä jos sössinkin taas kaiken? Mitä jos saan taas burnoutin koulun takia? Entä jos en valmistukkaan kahden vuoden päästä? Mitä jos taas minulla menee yli? Entä jos menetän parhaan ystäväni? Jos häntä ei enää kiinnosta näkemiseni? Niinkuin kolmannelle osapuolella porukassa. Kolmasosapuoli rupesi seurustelemaan. En pidä vieläkään siitä ihmisestä kenen kanssa kolmasosapuoli seurustelee. Niin raivostuttava nuori nainen, niin mustasukkainen ja omistushaluinen. Hermo tuollaisen kanssa menee. Kolmannenosapuolen naikkonen kaipaa nimen. Olisko Naikkonen hyvä? Kyllä se on mahtava. Naikkonen on kyllä kaunis ja häntä sietää hetken, mutta kun minä ja parasystäväni haluaisimme tavata Kolmannenosapuolen, hän raivostuu suunnattomasti, vaikkei asu edes samassa kaupungissa meidän kanssamme. Mutta katsokaas, Naikkonen ei voi katsoa Kolmannenosapuolen naamaa, koska me haluamme hengata hänen kanssaan. Naikkonen vihaa minua ja parastaystävääni. Emme tiedä mitä olemme tehneet hänelle, mutta hän ei voi sietää meitä. Viemme kuulemma hänen miehensä. Anteeksi? Hänen miehensä? Hieno ajatusmaailma hermanni. Ja saamme kuulemma Kolmannenosapuolen aina surulliseksi. Ai sillä että kaipaamme hänen seuraansa? Saatamme kyllä sanoa joskus pahasti, mutta Naikkonen vie kaiken hänen huomionsa. Entäs parhaat ystävät? Emmekö me kaipaa huomiota? Sitä järjen ääntä? Sitä fiksua osapuolta? Sitä Kolmattaosapuolta, jolla oli tapana hengata kaikki päivät kanssamme. Ei nähtävästi. Olkoon, minä en jaksa. Pankoon toisenne hengiltä saatana.