I mean this, I'm really sorry

Olen muutamasta blogista lukenut että Blogger ei toimi. Toimiiko teillä? Minulla lagaa aina välillä, mutta kun päivittää niin se rupeaa taas toimimaan. Aika tyhmää. Tänne tulee koko ajan kaikenlaisia uudistuksia, mutta miksei Bloggerista voisi tehdä lagaamatonta? Ärsyttävää kun tämä lagaa välillä niin hemmetin paljon...

Pääni on särkenyt koko päivän. Ärsyttävää sekin. Leluja olen vaihteeksi pessyt. Dubloja tälläkertaa ja nuken vaatteita. Heitän kohta niitä tätejä jollain jos pitää vielä vähänki pestä jotain. En minä sitä varten siellä ole, olen siellä lasten seurana. En pesemässä leluja puhdistusaine huuruissa tunkkaisessa huoneessa jossa on kaikenlisäksi helvetin kuuma. Jos joudun vielä huomenna pesemään leluja menetän varmaan hermoni. Kieltäydyn pesemästä, sanon että olen jo kolme päivää pessyt niitä. Vaadin taukoa. Murisen vaikka esimiehellä että minulla teetetään orjatyövoimaa. "Viitsisitkö tehdä tuon?" "Mulla olis tää kesken." "Jätä se ja tee tämä." "okei..." ... "Heiheihei tuo jäi sinulla kesken!" "Joo, muttakun...." "Et voi jättää töitä kesken!!" Tälläistä minulla töissä. Onneksi siellä on pienä valonpilkkuja, ne lapset. Yksi nukahti tänään syliini ;;w;;

Kaupungillakin meni jotenkin päin sitä itseään. Piti nähdä Emosieni ja tämän uusi poikaystävä, noh porukassa oli muitakin. Tunsin heistä kolme. Yksi tuntemistani ei tunnistanut minua. Olin vain koko ajan hiljaa, vaikka ennen olin ollut ihan mukana kaikissa jutuissa. En vain enää tunnu kuuluvani siihen porukkaan, olen aivan ulkopuolinen. Kuuntelen heidän juttujaan aineista, alkoholista ja seksistä. Mitä sille vanhalle porukalle tapahtui? Missä on se ihana tuntemani Emosieni? Miksi hän on nykyään tuollainen, vetää lääkkeitä ylikulutuksen, dokaa joka viikonloppu. Minulla on ikävä sitä Emosientä kenen kanssa pystyi puhumaan puhelimessa monta tuntia yöllä itkien, sitä ketä oli aina tukena ja kuunteli, vastasi viesteihin ja tekstasi oma-alotteisesti. Tuntuu että ihmiset ovat muuttuneet muutaman kuukauden aikana todella paljon. Haluan helmikuun takaisin, ne kaikki puhelut Emosienen kanssa. Se hyvä fiilis joka tuli kun kävimme yhdessä hänen ja Kaakaon kanssa kahvilla, istuimme monta tuntia ja nauroimme. Minulla on ikävä niitä hetkiä kun kaikki oli täydellistä.

Onneksi pääsen viikonlopuksi melkein 300kilometrin päähän täältä. Mietin että jätän puhelimen kotiin, mutta tarvitsen sitä kyllä. Harmillista. Olisin erittäin mielelläni ollut viikonlopun vain V:n kanssa.