Koulu menee miten menee. Luokalta on paljastunut muutama lievästi ilmasituna rasittava ihminen. Musiikkimakuani ja kävely tyyliäni on vaihteeksi pilkattu ja myös hiuksiani. Anteeksi mitä? Eikös juuri puhuttu siitä että kaikki kuuluu hyväksyä ja sitten heti kauhea kommentoini minun ulkonäöstäni. Ei se musiikkimakuni ja hiusteni dissaaminen haitannut, mutta se että miten kävelen. Se sattui aivan kamalasti kun luokkamme emäntä vähän kommentoi sitä ja nauroi päälle. Teki mieli itkeä. Miksi aina juuri jaloistani?
Luokka ei pysty edes keskustelemaan ilman syyttelyä, huutamista ja raivoamista. Teemme näytelmää josta tuli joillain pientä sanaharkkaa, joten opettaja päätti että keskustelemme asiasta. Huutoahan siitä tuli. Hiljaisille raivottiin, kun he eivät ilmaise mielipiteitään. Itse kuuluin niihin hiljaisiin. Aina kun yritin sanoa mielipiteeni ja tuoda ajatukseni ilmi, joku huusi päälle. Ihan koko ajan.
Onneksi lauantai on tulossa. Näen rakkaani ja saan vihdoinkin ajatukset muualle. Menemme rakkaan kanssa BMTH:n keikalle ja sen jälkeen meille~ Maanantaina ei ole koulua, josta olen todella onnellinen. Ei tarvitse katsella luokkalaisia.
kuva by nanami
Tiedän tunteen. Mullekkin on joskus huomauteltu
VastaaPoistamun kävelystä ja muusta, mitkä liittyy jalkoihin.
Et siis ole ainut...
olet tärkeä juuri tuollaisena♥