Ikävä, tunteista se inhottavin. Mulla on aivan kamala ikävä ystävääni joka on vaihdossa toisella puolella maailmaa, juttelemme nytten ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen, kyyneleet puskevat silmiin. Miten voi olla jotain näin kova ikivä, vaikka ei ollakkaan nähty mitenkään usein edes silloin kun hän asui Suomessa. Minulla on tyttöystäväänikin kova ikävä. Hän tarvitsee jonkun nimen tänne, koska muuten luulette että puhun vielä ekstäni. Hmm. Hän saa olla nyt vaikka Re. Niin, minulla on kova ikävä Retä, näimme lauantaina, mutta silti on aivan hirveä ikävä.

Koulussa menee hyvin, olen saanut tehtyä läskyt ja esseen. Ei se opiskelu olekkaan niin vaikeaa kun olen luullut. On vain pitänyt ottaa itseään niskasta kiinni. Sain kirjoitettua esseenkin loppuun vaikka tirautinkin muutamaan kyyneleen kun en osannut.

Uudenvuoden lupauksista hiukan. Lenkkeilyyn ei ole ollut aikaa, mutta olen korvannut lenkit lihaskunnolla kotona ja käyn välillä koulun salilla. Olen ollut positiivinen, jos nyt muutamaa itsetuhoista päivää ei lasketa. Kiitos erään ihmisen... Minäkin rakastan niin paskan puhujia. Koulusta en ole vielä ollut kertaakaan pois, enkä ole ilman kunnon syytä. Ja noistan paskanpuhujista, no tuota.. Yksi on saanut minut kiehumaan raivosta, mutta ei siitä enempää.