Haluaisin sano yhdelle ihmiselle asioita, selvittää välit. Mutta taidan olla hiljaa ja unohtaa. En jaksaisi mitään draamaa nyt. Muutenkaan ei ole mikään ihanin fiilis. Porukat raivoaa ja silleen. Pää hajoaa koulun takia ja muuta mukavaa.

Olen väsynyt. Niin henkisesti kuin fyysisestikkin. En jaksaisi aamulla herätä kouluun, mutta on pakko. Hymyileminen ei onnistu. Naamalla feikkihymy jatkuvasti. Milloin lopetin oikeasti hymyilyn? Jalassakin on uusi haavoja. Syvempiä kuin aikaisemmat. Re on ainut joka saa minut aidosti hymyilemään. Re on oikeastaan ainut asia mikä pitää minut täällä.