Nukuin aamulla taas nukuin pommiin. Äidinkielen opettaja mahtoi tykätä siitä kun olin vaihteeksi pois tunnilta. En ymmärrä miten olen nykyään aina myöhässä, en ole koskaan ennen myöhästynyt näin usein koulusta. Myöhästelen normaalisti ehkä kerran lukukaudessa ja silloinkin koska bussi ei ole tullut ajoissa pysäkilleni tai joku muu bussiin tai liikenteeseen liittyvä asia. En koskaan nuku pommiin. Niin, paitsi nykyään. En ole yhtenäkään aamuna työssäopimisen jälkeen ollut ajoissa. Eikun, olin yhtenä päivänä. Tultiin silloin kymmeneksi. Silloin olin ajoissa. Tosin olen kyllä myöhästynyt kymmenenkin aamuista. En ehdi 9.00 bussiin, pitää ottaa 9.20 jolla olen 20min myöhässä liikenteestä riippuen. Nyt tänä keväänä pitäisi skarpata eikä ruveta lusmuamaan. Syksyllä alkaa suuntautumiset, minä suuntauduin lasten ja nuorten hoitoon, ainoana luokaltani. Ainakin saan aloittaa puhtaalta pöydältä luokan kanssa. Ei ketään tuttua. Toivottavasti kukaan sieltä ei vihaa minua.

Kahvi ja kofeiini addiktioni on pahentunut. En selviä koko päivästä ilman vähintään pannullista kahvia ja muutamaa pulloa energiajuomia, jos ne saa päivässä tarpeeksi kofeenia minusta muuttuu täydellinen hirviö ja saan kamalan päänsäryn. Tupakkaa sitten taas olen vähentänyt. Voin olla hyvin montakin tuntia jopa viikonlopun ilman ainuttakaan tupakkaa.