Again another sad day

Tänään on ollut aivan kamala päivä. Ensin ravasin isoäidin ja kaupan väliä, koska hän on kipenä. Myöhemmin hän soitti äidille että mun pitää lähteä sinne heti. No pikkusisko heitti mut mopolla sinne jotta pääsisin nopeammin. Samantien kun pääsin sain soittaa hänelle ambulanssin. Lanssimiehet veivät hänet terveyskeskukseen josta hänet oli jo aikaisemmin sinä päivänä lähetetty kotiin koska oli vain pieni flunssa. Noh selvisi sitten että kyseessä oli keuhkokuume. Isoäitini täyttää 73 tänävuonna joten keuhkokuume on ihan hirveä. Hänellä ei kulkenut henki kun soitin hätäkeskukseen. 

Olen niin rikki asiasta. En osaa sisäistää tätä asiaa. En ymmärrä miksi hänet oli käännytetty aikaisemmin kotiin, vaikka henki ei kulkenut ja rinnasta otti. Ihme menoa paikkakuntani terveyskeskuksessa kyllä. Onneksi hän on nyt melkein hyvässä hoidossa. En oikeen kannata vuodeosastoa, koska itselläni on jäänyt siitä melko karmaisevat muistot työssäoppimisen takia. 

Pahoittelen etten ole viime aikoina ollut erityisen aktiivinen kirjoittelija. Se johtuu järkyttävästä stressistä josta kärsin tälläkin hetkellä. Koulu vie viimeisetkin mehut minusta. Pitäisi lukea anatomiaa, tehdä ainakin 10 isoa työtä, lukea kokeisiin. En tiedä miten kerkeän kaiken tekemään tämän kevään aikana. Pelkään että joudun taas siirtymään puolellavuodella taaksepäin. Pää hajoaa tästä kaikesta. Pitäisi säästää rahaa Amerikkaankin lähtöön. Ei jaksa, haluan vain nukkua ja unohtaa kaiken. En ole viime aikoina saanut edes nukuttua stressin takia ja ehkä vähän myös sen että valvon kaikki yöt Skypessä poikaystäväni takia. Ainakin yksi asia mikä on hyvin tällä kertaa.

Tämän kaiken stressin lisäksi olen tulossa kiepäksi ja vaihteeksi sortunut viiltelyyn. Pelkään että kohta käy samalla tavalla kun viime keväänä. Koitan taistella sitä ajatusta vastaa, mutta se on liian voimakas. En pääse siitä eroon.

Ehkä kaikki helpottaa kun tulee kesä ja pieni viikon loma? Eikö vain.

♥

Annetaan tälläkin kertaa kuvien puhua enemmän kuin sanojen.

Nukuin aamulla taas nukuin pommiin. Äidinkielen opettaja mahtoi tykätä siitä kun olin vaihteeksi pois tunnilta. En ymmärrä miten olen nykyään aina myöhässä, en ole koskaan ennen myöhästynyt näin usein koulusta. Myöhästelen normaalisti ehkä kerran lukukaudessa ja silloinkin koska bussi ei ole tullut ajoissa pysäkilleni tai joku muu bussiin tai liikenteeseen liittyvä asia. En koskaan nuku pommiin. Niin, paitsi nykyään. En ole yhtenäkään aamuna työssäopimisen jälkeen ollut ajoissa. Eikun, olin yhtenä päivänä. Tultiin silloin kymmeneksi. Silloin olin ajoissa. Tosin olen kyllä myöhästynyt kymmenenkin aamuista. En ehdi 9.00 bussiin, pitää ottaa 9.20 jolla olen 20min myöhässä liikenteestä riippuen. Nyt tänä keväänä pitäisi skarpata eikä ruveta lusmuamaan. Syksyllä alkaa suuntautumiset, minä suuntauduin lasten ja nuorten hoitoon, ainoana luokaltani. Ainakin saan aloittaa puhtaalta pöydältä luokan kanssa. Ei ketään tuttua. Toivottavasti kukaan sieltä ei vihaa minua.

Kahvi ja kofeiini addiktioni on pahentunut. En selviä koko päivästä ilman vähintään pannullista kahvia ja muutamaa pulloa energiajuomia, jos ne saa päivässä tarpeeksi kofeenia minusta muuttuu täydellinen hirviö ja saan kamalan päänsäryn. Tupakkaa sitten taas olen vähentänyt. Voin olla hyvin montakin tuntia jopa viikonlopun ilman ainuttakaan tupakkaa.

Suicide Circus

Minulla on VIP lippu the GazettE:n syyskuun keikalla. Voiko ihminen olla tästä enää onnellisempi?

Ja eräs vanha ystäväni, johon en ole ollut moneen vuoteen tietyistä syistä missään tekemisissä soitti minulle, koska minulla on vapaa lippu. Oli ihana kuulla hänen äänensä pitkästä aikaa, koska olen kaivannut meidän keskusteluja. Lupasimme nähdä keikalla, koska annan hänelle eturivi paikkani. Hän on minua yli 20senttiä lyhyempi, joten se on hänelle hyvä paikka. Hän tulee näkemään idolinsa ja minä näen hyvin hänen takaata :)

Oh..

Löysin vanhoja kuvia blogistani.. En tiedä edes mitä ajatella.. Huhhuh.. Laitoin jokaisen kuvan alle että miltä tällä hetkellä näyttää. Jokainen before kuva on ainakin 2 - 3 vuotta vanhoja. Olen kasvanut selvästi henkisesti viimeisten vuosien aikana. Pahoittelen uusien kuvien laatua. iPad on nyt mitä on..

One day I will be enough

Hei taas pitkästä aikaa.

Olin eilen Elixiassa kuntoilemassa ystäväni kanssa, koska molemmat ovat keränneet vähän ylimääräisiä kiloja.    Ja itse kuulen siitä aina välillä että olen lihonnut, reiteni eivät ole enää kapeat ja mahani on päässyt palloutumaan. Päätin tehdä asialle jotain ja lähdin sitten salille. Olen myös päättänyt aloittaa laihduttamisen, en mitään radikaalia aijo tehdä, muutakuin syödä terveellisesti ja niin edes päin. Ja päätin myös tehdä sille oman blogin koska täällä on tarkoitus vain purkaa omia ajatuksia ja tälläistä.

Mutta itse asiaan. Työssäoppiminen loppui, minulla tosin viimeinen viikko meni norovirusta sairastaen. Ei ollut yhtään kivaa kun töissä he pitivät hauskaa ja vielä oli läksiäisetkin kun minä taas kiduin kotona.. Onneksi minulla oli hyvä 4viikkoa. Nautin niin paljon työstäni siellä. Kävimme tämään moikkaamassa kahden luokkalaiseni kanssa siellä senioreita. He olivat niin iloisia kun tulimme sinne ja harmittelivat kun sairastuin enkä päässyt läksiäisiin. Ikävöin niitä senioreita. He olivat niin herttaisia ja avoimia. Kaikki olivat niin ystävällisiä ja ihania ihmisiä.

Koulun alku ei kiinnosta yhtään. Minua on joka päivä ahdistanut mennä sinne, en tiedä mistä se kaikki ahdistus johtuu. Ei minua ole ahdistanut koulu pitkään aikaa. Ehkä se johtuu siitä etten ole varma pääsenkö koulutusohjelmiin poissaolojen takia. Pitäisi suorittaa ravitsemus ja anatomia. Anatomian ensimmäisen osuuden muistiinpanot tulostin äske.. Oli muste loppua.. Ärsyttää. Kaksi päivää aikaa päntätä nuo.. Ei tule yhtään mitään.. Miksi en vain osaa aloittaa ajoissa?