Olen ollut yhdeksästä asti taas hereillä. En osaa nukkua enää pitkään, mutta ei se haittaa sillä menen joka ilta kiltisti ajoissa nukkumaan omasta tahdostani. Minusta on ihana herätä siihen kun verhojen välistä pilkistää aamuaurinko. Se saa minut aina hyvälle tuulelle. En teidä ihanempaa kuin istua höyryävän kahvimukin kanssa koneella ja katsoa kun aurinko nousee pikkuhiljaa puiden takaa, se on jotenkin taianomainen hetki. Puissakin on todella kauniisti lunta vielä päällä, vaikka kevät rupeaa puhkeamaan. Odotan sitä kuin äidin kukkamaalta puhkeaa ensimmäiset lumikellot ja narsissit kukkaan. Rakastan kevään taikaa.

Viime aikoina olen ollut todella väsynyt, työssäoppiminen vie kaikki mehut. En jaksa tehdä mitään, pitäisi yrittää nähdä ystäviä ja tehdä puuttuvia koulutehtäviä, mutta kun pääsen kotiin istun tietokoneelle kahvin kanssa puolikoomassa.

Minulla on huomiseen asti aikaa tehdä näyttöpaperit. Olen muuten valmis mutta on 3 kohtaa joita en vain ymmärrä. Olen kohta kaksi päivää katsonut niitä, enkä silti saa niihin minkäänlaista kontaktia. Olen yrittänyt kysyä luokkalaisiltakin, mutta ei, ketään ei osaa myöskään niitä.. Ärsyttävää..

Sain lopettaa poli käynnit. En tarvitse niitä kuulemma enää ja minulla ei ole mitään akuuttia että joutuisin/pääsisin aikuispuolelle. Olen osannut hyvin valehdella tieni pois psykiatrianpolilta. Olen toisaalta hyvin ylpeä itsestäni, mutta toisaalta en. Noh, ehkä tästä alkaa tie parantumisen puolelle täysin?

ps. päivitin tumblrin. ajattelin että voisin käydä siellä useammin.