Lintsasin koulusta perjantaina. En vain jaksanut, ei innostanut, ei vain pystynyt. Sovin torstai-illalla äidin kanssa etten mene kouluun. En ole nukkunut viikkoihin kunnolla ja ahdistus on lisääntynyt koulutehtävien kertyessä. Sain eilen illalla tehtyä yhden esseen ja yhden kotona tehtävän kokeen, tänään yöllä pitää tehdä loput, koska päivällä en ehdi. Yksi pohtiva mielipidekirjoitus ja yksi tiivistelmä miljoonasivuisesta vanhunsten hoitotyön laatusuosituksista. En millään jaksaisi tehdä, ja sitä paitsi se laatusuositus juttu on ryhmätyö, mutta olen ainut ketä siihen on nähnyt edes vaivaa. Pitäisi tämän illan aikana lähettää se opettajalle ja sitten pitää siitä esitelmä. Vihaan esitelmiä, vihaan seisoa luokan edessä kun kaikki katsovat. Pelkään etten valmistu 2014 kevällää. En saa millään suoritettua sitä saatanan äidinkielen kurssia. Ei mulla ole aikaa, voimaa tai edes innostusta käydä suullisen viestinnän kurssia, mutta se on pakko, muuten minusta ei tule koskaan lähihoitajaa.


Eilen olin töissä, oli kamala päivä. 8h saunoittamassa. Saunassa oli 80 astetta ja suihkutiloissa melkein 40 astetta. Se oli aivan hirveää, kumisaappaat ui vettä, vaatteet olivat märän vaikka minulla oli suojaessu, hanskat uivat vedestä ja eräs pappa päätti ryhtyä pervoksi, ei siinä mitään, mutta en minä osannut siinä kohdassa sanoa mitään. Mitä silloin pitää edes sanoa? Pitääkö käskeä lopettamaan vai olla sanomatta mitään? Ei meille ole koulussa opetettu miten käyttäydytään kun yli 80-vuotias pappa rupeaa runkkaamaan ja  toivomaan että koskettaisit häntä enemmän. Ahdistavaa.

Olin niin ylpeä siitä kun en ole viillellyt kuukausiin. Minun ei olisi pitänyt sitä silloin sanoa, sillä nyt reidessäni on muutama uusi. Ei pahoja, mutta harmittaa koska olin ollut niin kauan ilman terää.

Koulu vie minulta järjen.