pictures

Olo on mahtava. Keikka oli upea ja seura mahtavaa! Vaikka paskoinkin niskani riehutessa, mutta ei se mitään. Oli kyllä sen arvoista. Neljä aivan mahtavaa bändiä. Riehuminen on kivaa. Olen kaivannut tuollaista energistä yleisömenoa, se oli kyllä aika friikkiä, mutta * -- * Ovi systeemi kusi pahemman kerran.. Hyvä ettei käsi murtunut siinä menossa... Se oli perseestä, ahdasta ja kaikki änki että pääsee sisälle.

Keikalla riehuminen ja sillainen kuluttaa kuulemma yhtäpaljon kaloreita kuin viiden tunnin hölkkä lenkki.. Keikkailen siis useamminkin :DD Se on ehkä paras liikuntaa ikinä! Koska: Näkee ihmisiä, kuulee hyvää musiikkia, tutustuu uusiin ihmisiin, saa kiksejä ja vaikka mitä muutakin ja ennen kaikkea olosta tulee aivan mahtava! Se piristää kummasti paskasti alkanutta päivää 8DD

Mutta nyt menen nukkumaan univelkoja pois. (tyttöystäväni kiusasi koko viimeyön mua ):"

Haluaisin sano yhdelle ihmiselle asioita, selvittää välit. Mutta taidan olla hiljaa ja unohtaa. En jaksaisi mitään draamaa nyt. Muutenkaan ei ole mikään ihanin fiilis. Porukat raivoaa ja silleen. Pää hajoaa koulun takia ja muuta mukavaa.

Olen väsynyt. Niin henkisesti kuin fyysisestikkin. En jaksaisi aamulla herätä kouluun, mutta on pakko. Hymyileminen ei onnistu. Naamalla feikkihymy jatkuvasti. Milloin lopetin oikeasti hymyilyn? Jalassakin on uusi haavoja. Syvempiä kuin aikaisemmat. Re on ainut joka saa minut aidosti hymyilemään. Re on oikeastaan ainut asia mikä pitää minut täällä.

Sometimes I don't feel so happy

 Koulu menee miten menee. Luokalta on paljastunut muutama lievästi ilmasituna rasittava ihminen. Musiikkimakuani ja kävely tyyliäni on vaihteeksi pilkattu ja myös hiuksiani. Anteeksi mitä? Eikös juuri puhuttu siitä että kaikki kuuluu hyväksyä ja sitten heti kauhea kommentoini minun ulkonäöstäni. Ei se musiikkimakuni ja hiusteni dissaaminen haitannut, mutta se että miten kävelen. Se sattui aivan kamalasti kun luokkamme emäntä vähän kommentoi sitä ja nauroi päälle. Teki mieli itkeä. Miksi aina juuri jaloistani? 

Luokka ei pysty edes keskustelemaan ilman syyttelyä, huutamista ja raivoamista. Teemme näytelmää josta tuli joillain pientä sanaharkkaa, joten opettaja päätti että keskustelemme asiasta. Huutoahan siitä tuli. Hiljaisille raivottiin, kun he eivät ilmaise mielipiteitään. Itse kuuluin niihin hiljaisiin. Aina kun yritin sanoa mielipiteeni ja tuoda ajatukseni ilmi, joku huusi päälle. Ihan koko ajan. 

Onneksi lauantai on tulossa. Näen rakkaani ja saan vihdoinkin ajatukset muualle. Menemme rakkaan kanssa BMTH:n keikalle ja sen jälkeen meille~ Maanantaina ei ole koulua, josta olen todella onnellinen. Ei tarvitse katsella luokkalaisia.

kuva by nanami

Kirjoitan nyt toisen kerran. Mun lukujärjestyksellä on selvästi ongelma mua kohtaan.. tai siis että kun se ei näytä että yhtenä päivänä olisi mitään aineita, mutta muille luokkalaisille se näyttää että on. Ongelmiako? Tosi ärsyttävää.. Pitää ehkä kysyä luokanvalvojalta huomenna että missä vika :'DDD Olisin kyllä mielelläni sen maanantaina kotona, jotta voisin mennä työharjoittelupaikkaan moikkaamaan pikkuisia, mutta en sitten vissiin menekkään D:

Mutta toiseen asiaa. Blogistani on kadonnut kaksi lukijaa, surullista :'<<

En todellakaan tiedä mitä tänään teille kirjoittelisin, mutta ajattelin kirjoittaa jotain shittiä (kuten aina?) Mutta niin juu. Olin eilen yhdessä miitissä, meidä oli huimat 3, koska kaksi ei päässyt. Olin aivan ulkona muiden jutuista, koska he puhuivat heidän koulustaan ja sen koulun oppilaista.. Oli kyllä ihan kivaa! Illemmalla näimme muutaman minun ystäväni. Yksi niistä juoksi suoraan päin ja halasi. Oli lähellä etten kaatunut selälleni maahan :'''''DDD Tämä ystävä ilmeili jossain vaiheessa naamani edessä, joten päätin pussata ystävääni. MUAHAHAHA!!! Hänen reaktionsa♥ Aiheutin kuulemma traumoja. Elämäni tarkoitus on siis täytetty :''3

Pitäisi mennä lukemaan tulevaan kehityspsykologian kokeeseen, jotta oppisinkin jotain. En ole mikään paras kokeisiin lukija, koska koskaan en ole vaivautunut avaamaan kirjaa ennen edellistä iltaa, joten jos vaikka nyt sitten saisin hyvän numeron, jos alotan nyt jo lukemaan.

Joten päivitän sitten taas kun muistan/on aikaa/jaksan

Tänään oli ensimmäinen liikunta tunti 9-luokan jälkeen kun en saanut paniikkikohtausta. Olen iloinen asiasta, vaikka olikin niin lähellä etten olisi saanut. Onneksi ei tullut, olisin nolannut itseni lopullisesti... Tänään kaveri tulee meille yöksi♥

Ei ole oiken tästä päivästä mitään erikoista, eikä viimepäivistä. Paitsi että mulla on teinirutto... Isoäiti tykkäsi kun näki eilen kaulani.. Ei tuo ole edes iso...

No mutta kirjoittelen lisää joku toinen päivä :'D

Joinain päivinä vain toivon että voisin kadota kokonaan pois. Tämä on yksi niistä.

Ikävä, tunteista se inhottavin. Mulla on aivan kamala ikävä ystävääni joka on vaihdossa toisella puolella maailmaa, juttelemme nytten ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen, kyyneleet puskevat silmiin. Miten voi olla jotain näin kova ikivä, vaikka ei ollakkaan nähty mitenkään usein edes silloin kun hän asui Suomessa. Minulla on tyttöystäväänikin kova ikävä. Hän tarvitsee jonkun nimen tänne, koska muuten luulette että puhun vielä ekstäni. Hmm. Hän saa olla nyt vaikka Re. Niin, minulla on kova ikävä Retä, näimme lauantaina, mutta silti on aivan hirveä ikävä.

Koulussa menee hyvin, olen saanut tehtyä läskyt ja esseen. Ei se opiskelu olekkaan niin vaikeaa kun olen luullut. On vain pitänyt ottaa itseään niskasta kiinni. Sain kirjoitettua esseenkin loppuun vaikka tirautinkin muutamaan kyyneleen kun en osannut.

Uudenvuoden lupauksista hiukan. Lenkkeilyyn ei ole ollut aikaa, mutta olen korvannut lenkit lihaskunnolla kotona ja käyn välillä koulun salilla. Olen ollut positiivinen, jos nyt muutamaa itsetuhoista päivää ei lasketa. Kiitos erään ihmisen... Minäkin rakastan niin paskan puhujia. Koulusta en ole vielä ollut kertaakaan pois, enkä ole ilman kunnon syytä. Ja noistan paskanpuhujista, no tuota.. Yksi on saanut minut kiehumaan raivosta, mutta ei siitä enempää.