Se siitä hiljaisesta ja mukavasta perheillasta. Äiti kimpaantui, iskä vissiin mainitsi että minä ja hän tarvitsisimme uudet silmälasit. Molemmilla 2 vuotta vanhat.. Näköni on huonontunut ja siltikään en saa uusia. Käytän yleensä piilolinssejä, mutta töissä en voi, koska siellä on niin kuiva ilma että ne luultavasti rasittaisivat silmiäni liikaa.
"Minun tarpeeni ovat siis kaikki turhia, kun sinä ja Nanami tarvitsette uudet silmälasit." Anteeeksi että en näe hyvin. Ei se ole minun vikani. En voi sille mitään että huononee koko ajan.
"Minulla ei ole enää varaa mihinkään. Teillä nyt on kun jätän itseni kokonaan huomioimatta." Äiti tosiaan käyttää 600€/vuosi geelikynsiin. En ymmärrä enää äitiä ollenkaan. Tuo ei voi olla enää normaalia. Kohta äiti hakee viski pullon kaapista, korkkaa sen ja juo, sitten se huutaa lisää, hakee konjakkia, juo ja huutaa taas, lopulta se menee itkien yläkertaan nukkumaan. Iskä menee hetken kuluttua perässä, äiti suuttuu, rupeaa huutamaan ja lopulta tekee milloin mitäkin.
Voi ei..tuo alkaa tosiaan kuulostaa joltain pahemman luokan "ikäkriisiltä", tai muulta identiteettiongelmalta. Pahin asia on tietysti se, että sä joudut isäs kanssa kärsimään tuosta, kuuntelemaan lapsellista kitinää ja väheksymään omia tarpeitanne. Siinä ei oikein muu auta ku yrittää saada se tajuamaan että ei hän ole maailman napa. Miten, se on sit toinen juttu. Jaksamisia..<3
VastaaPoista