Olen huomannut että nykyään olen herkkä kaikelle. Itken nykyään todella helposti ja mut saa surulliseksi liian helposti. En ollut ennen näin herkkä. En itkenyt vielä vuosi sitten. Piti tapahtua jotain todella kamalaa että itkin. Ennen olin vain surullinen jos joku sanoi jotain. Ei se ollut sen kummoisempaa. Pystyin nielemään paljon pahaa oloa, mutta siihen en pysty enää. Kaikki purkautuu heti. Haluan vanhan minäni takaisin. Sen vahvan. Sen joka jaksoi esittää tarvittaessa iloista. Nykyään en osaa esittää iloista. Heti näkyy läpi. Mihin se vahvuus katosi?

Suunnittelen Englannin matkaa kesäksi kaverini T:n luo. T kuulemma rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta. Tyttöystävä ei pidä ajatuksesta ollenkaan. Ymmärrän häntä aika hyvin. Mutta lupasin Tyttöystävälle että mitään ei tapahdu. Mutta niin. Toisaalta en voi luvata ettei mitään tapahdu koska mun tunteet on niin sekaisin että itkettää. Rakastan Tyttöystävää enemmän kuin mitään muuta, mutta silti mun tunteet vie myös T:hen päin. Plekään että jos lähden nyt Englantiin ja rakastun T:hen enkä halua enää lähteä pois. Pelkään että annan tunteille vallan päättää. Mun tunteet on niin sekaisin että voisin itkeä. En tiedä mitä teen.