Itkettää, vituttaa, ahdistaa ja masentaa.

J: I was thinking about what you where saying about us dating for a mounth...
J: and I was happy don't get me wrong!
J: but maybe we should wait a little longer to meet up?
J: like maybe next summer?
Minä: oh
J: I still love you
J: very much
J: but i think our relationship should grow a bit first, don't you?
J: unless you already got the tickets.
J: i'm sorry, i've just never been in this serious of a relationship...
J: and i'm ganna need a job this summer...
J: don't be sad hunny...
Minä: i dont know what to say..
J: i'm very sorry...
Minä: dont be.
J: this is why i don't have relationships, they all hate me cause they think I have more important things to do...
J: but I don't!

Kiitos että sanot tuon tässä vaiheessa, kun olen jo sopinut kaikki matka järjestelyt ja ollaan jo liput melkein varattu. Arvostan tätä liikettä nyt kovasti. En jaksa enää tätä. Olen vaan niin helvetin väsynyt valvomaan joka yö ja odottamaan turhaan 5 asti että herra suvaitsee saapua skypeen. Ei tää näin toimi.

En ole taas viimeaikoina ehtinyt kirjoitella tänne. Aika ja inspiraatio ei vain ole riittänyt, eikä ole ollut edes mitään mistä kirjoittaa. Koulu ja cosplay on vienyt kaiken aikani.

Olin eilen muutaman tunnin eräällä leirillä, mutta minun oli pakko soittaa kaveri hakemaan minut pois sieltä ahdistuksen takia. Ei ollut edes sosiaalinen olo, joten oli paras idea vain lähteä sieltä pois. Tosin ystäväni jonka kanssa siellä leirillä olin vähän suuttui kun en pystynytkään jäämään.. En minä olisi sitä ahdistusta halunnut, ei ollut minun vikani ettei pääni kestänyt enää.

Enää maanantai koulua, jonka jälkeen alkaa muutaman viikon kesäloma ennen töitä. Odotan tuota muutaman viikon lomaa oikeen kunnolla, koska ehdin tekemeään cossi asuni valmiiksi. Peter Pan ja Mismagius, ehkä Pyron korjaus jos jaksan ottaa sen mukaan Desuun.

Minulla on enää ensi viikko aikaa tehdä kotikuntoutujien yksilötyö. Olen kirjoittanut otsikon pelkästään.. Pakko aloittaa tänään ja jatkaa huomenna jotta saan palautettua sen mahdollisimman nopeasti. Ärsyttää vain että se on niin laaja..

Sain edellispäivänä opolta viestiä että en välttämättä pääse erikoistumaan vain sen takia ettei hän, luokanvalvoja ja erityisopettaja usko että saan suoritettua 3 ammatillista ainetta syyskuuhun mennessä. Kukaan ei usko että pystyn siihen, olen tähän mennessä vain itse siihen uskonut mutta en ole enää varma pystynkö sittenkään, koska kukaan ei usko minua että hei mä pärjään oikeesti koulussa, mä saan kaiken suoritettua. Vanhemmatkin puhuvat vain pikkusiskoni ylppärijuhlista vaikka niihin on vielä 2 vuotta, kun minä taas valmistun vuoden päästä. Minun juhlista ei ole puhuttu sanaakaan. Ei nekään usko että saan itselleni ammatin.

Haluan vain että ihmiset uskovat siihen että saan sen helvetin ammatin. Onko se muka liikaa vaadittu?