Milloin tämä kaikki loppuu?

Tämä päivä on ollu aivan kamala. Ensin menin koululle 2h liian aikaisin, kaaduin tuolilla jonka takia löin pääni ja sain lievän aivotärähdyksen. Ainut hyvä asia oli, että en ole kuin juonut kahvia ja vettä, kunnes pikkusisko pyysi maistamaan tekemäänsä jäätelöä. Nyt vain voisin itkeä ahdistuksen takia.

Halu kuolla on pahentunut. Ennen pystyin ignooramaan sen tunteen kokonaan, sillä tiesin olevani vahvempi kuin se tunne, mutta nyt se vain pyörii mielessä koko ajan.

En ole nukkunut viikkoihin kunnolla, en ole kertonut edes psykiatrilleni uni vaikeuksistani. En uskalla, haluan kaikki "huonot" asiat pois papereista, koska niiden takia en välttämättä saa lähihoitajan töitä. Nyttenkin papereissa lukee uusimpana "Itsemurha yritys." Kuulostaa hei todella mukavalta siellä. Huomenna minun on pakko kertoa sille naiselle näistä tunteista. En jaksa niitä enää, haluan niistä eroon. Haluan jatkaa elämääni, pystyä nauttimaan siitä.

Olen vain niin väsynyt tähän kaikkeen.

Lintsasin koulusta perjantaina. En vain jaksanut, ei innostanut, ei vain pystynyt. Sovin torstai-illalla äidin kanssa etten mene kouluun. En ole nukkunut viikkoihin kunnolla ja ahdistus on lisääntynyt koulutehtävien kertyessä. Sain eilen illalla tehtyä yhden esseen ja yhden kotona tehtävän kokeen, tänään yöllä pitää tehdä loput, koska päivällä en ehdi. Yksi pohtiva mielipidekirjoitus ja yksi tiivistelmä miljoonasivuisesta vanhunsten hoitotyön laatusuosituksista. En millään jaksaisi tehdä, ja sitä paitsi se laatusuositus juttu on ryhmätyö, mutta olen ainut ketä siihen on nähnyt edes vaivaa. Pitäisi tämän illan aikana lähettää se opettajalle ja sitten pitää siitä esitelmä. Vihaan esitelmiä, vihaan seisoa luokan edessä kun kaikki katsovat. Pelkään etten valmistu 2014 kevällää. En saa millään suoritettua sitä saatanan äidinkielen kurssia. Ei mulla ole aikaa, voimaa tai edes innostusta käydä suullisen viestinnän kurssia, mutta se on pakko, muuten minusta ei tule koskaan lähihoitajaa.


Eilen olin töissä, oli kamala päivä. 8h saunoittamassa. Saunassa oli 80 astetta ja suihkutiloissa melkein 40 astetta. Se oli aivan hirveää, kumisaappaat ui vettä, vaatteet olivat märän vaikka minulla oli suojaessu, hanskat uivat vedestä ja eräs pappa päätti ryhtyä pervoksi, ei siinä mitään, mutta en minä osannut siinä kohdassa sanoa mitään. Mitä silloin pitää edes sanoa? Pitääkö käskeä lopettamaan vai olla sanomatta mitään? Ei meille ole koulussa opetettu miten käyttäydytään kun yli 80-vuotias pappa rupeaa runkkaamaan ja  toivomaan että koskettaisit häntä enemmän. Ahdistavaa.

Olin niin ylpeä siitä kun en ole viillellyt kuukausiin. Minun ei olisi pitänyt sitä silloin sanoa, sillä nyt reidessäni on muutama uusi. Ei pahoja, mutta harmittaa koska olin ollut niin kauan ilman terää.

Koulu vie minulta järjen.

Yksin oleminen on kivaa. Pidän kun voin olla yksin huoneessani, lukea, pelata, kirjoittaa, piirtää. Mitä vain. Mutta yksinäisyyttä minä vihaan ja tunnen itseni tällä hetkellä todella yksinäiseksi. Kaverit eivät puhu minulle, unohtavat että olen pyytänyt heitä kahville, eivät puhu minulle kun olen online jossain, eivät laita tekstiviestiä oma-aloitteisesti. Se on hyvin surullista, sillä minusta minulla on montakin hyvää ystävää, jota ovat nyt viime aikoina unohtaneet olemassa oloni täysin. Tämä yksinäisyys tekee minut hyvin surulliseksi. Koulussakin istun aina yksin, katson kun muut puuhaavat omia asioitaa, nauravat ja keskustelevat. Minä kuuntelen hiljaa opettajaa ja pelaan puhelimella yksinäni. Vihaan yksinäisyyttä, se on raskasta. Olisi kyllä ihmisiä kenelle puhua, mutta ei ole ketään ketä kuuntelisi. Ei ketään ketä jaksaisi sen hetken kuunnella, kun puran sen kaiken turhautumiseni ja surun. Ei ole sama asia kertoa siitä tänne, blogiin, kuin se että sen saisi puhua jollekkin ihmiselle kasvokkai tai edes tietokoneen välityksellä. Tuntuu että suurinosa ystävistäni olettaa että minulla on kaikki hyvin kun ei ole tullut uusia jälkiä ihoon. Niin, ei olekkaan tullut, mutta ei se tarkoita että voisin hyvin. Ei aina tarvitse viillellä ollakseen masentunut

Unohdin kertoa teille psykiatri käynnistäni yksi postaus, muistin sen äsken. Juttelimme niitä normaaleita asioita, miten koulu menee, onko ollut alamäkiä, miten jaksan kaikki puuttuvat koulutehtävät. Hän sanoi melko alussa että hän olisi valmis lopettamaan käynnit, koska minulla menee paremmin kuin vuosi sitten, mutta saan itse päättää. Sanoin vain etten ole miettinyt asiaa ja lupasin miettiä hoitoneuvottelua varten jatkanko. No jatkoimme niitä tavallisia asioita, kunnes hän heitti "minusta sinävoisit ruveta käymään terapiassa, toiminta- tai ryhmäterapiaa. Siitä voisi olla hyötyä sinulle." Juurihan hän sanoi etten tarvitse ja nyt tarvitsenkin. Koittaisi päättää..

Anteeksi eilinen postaus jos se loukkasi jotakuta :|

Voihan viina.

Eilen tuli käytyä vähän juhlimassa. Ehkä turhankin paljon. Tapahtui paljon, join paljon, sekoilin paljon ja sitäkin enemmän kaduttaa ja hävettää. Siltikään en saanut krapulaa. Meni juotaviin 50e ellei enemmän. En muista edes. Mutta minua ei näe hetkeen juhlimassa. Huhhuh mikä ilta. Kuvittelin osaavani tanssia, hävettää. Miten ihmeessä kehtasin mennä sinne parvelle tanssimaan Gangnam Styleä. Mitäköhön päässäni liikkui eilen? Ei varmaan yhtään mitään. Mutta hauskaa minulla oli, kunnes eräs jätkä suuteli minua. Enhän minä edes pitä miehistä, hän tietää sen. Silti hänen oli pakko suudella. Hyi. Tuli todella raiskattu olo. Kaiken lisäksi hän koko ajan kiehnasi vieressäni. Okei saatoin antaa ymmärtää, mutten ymmärtänyt antaa, mutta se menee kännin piikkiin. En ikinä tekisi mitään vastaavaa selvinpäin. En ikinä. Noh tulipahan sekin koettua. Eipähän hetkeen tarvitse kotoa poistua. Nyt fiilis on lähinnä ahdistunut ja katuva. Miksi annoin sen jätkän ymmärtää? Tanssin hänessä kiinni ja pidin kädestä ja hymyilin kun hän yritti suudella toisen kerran. Nanami ei, hyi. Et voi tehdä tuollaista.. Noh, tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Laitan itselleni tänne vähän motivaatio kuvia lenkille lähtöön ja -15kg tavoitteeseeni. Muistakaa mussukat että olen tuon 15kilon jälkeen normaalipainoinen u_u en halua kuulla mussutusta siitä että yritän mahdottomia ja sairaita lukuja.

Pictures

En jaksa kirjoittaa, joten laitan kuvia. Tulee todella kummallinen päivitys, mutta ihan sama. Osa kertoo fiiliksistä, osa taas on kuvia joista pidän tai sopivat minuun. Koittakaa kestää. we♥it:in oli valloittanut joku sama henkilö, joten kuvissa on varmaan kaikissa hänen merkkinsä. Pahoittelen u_u

Eilinen työpäivä oli kamala. Paha olo vallitsi koko päivän. Lupasin tehdä tämänkin päivän töitä, mutta kappas, sain vatsataudin ja kuumeen. Tänään on pysynyt tee ja mustikkasoppa sisällä. Isoäiti on tehnyt pihvejä ja ranskalaisia, mutten uskalla syödä niitä, harmittaa koska pidän pihveistä ja ranskalaisista, mutta toisaalta en halua että voin taas pahoin. Vatsatauti on kaveri..

Maanantaina alkaa koulu, jotenkin ei huvita yhtään tekisin ennemmin töitä, vaikken vanhustenhoidosta pidäkkään, tai siis pidän, ei vain ole minun juttu, lapset on enemmän. Mutta pidän jotenki silti työpaikastani. Koulu ei vaan kiinnosta, olisi helpompaa jos olisin jo valmistunut. Kelalta tulleessa kirjeessäkin lukee että valmistuisin talvella 2013. Oikeasti valmistun vasta keväällä 2014, sen takia kun keskeytin keväällä. Noh, uusitaan sitten talvella opintotuki hakemus.

Siivosin tänään saunan ja kylpyhuoneen koska ei ollut parempaakaan tekemistä. Miten ihmeessä siellä oli niin paljon pölyä kun juurihan minä sen pesin lattiasta kattoon. Kamalat mustat villakoirat tulivat jostain esiin kun suihkuttelin saunan lattiaa. Namnam, tuollaisessa paikassako me puhdistaudutaan. Noh nyt kyllä kelpaa sinne mennä kun lauteetkin hinkasin ja pesin suihkutilan lattian kloorilla. Sieltä voisi vaikka syödä :) Hyvä mieli kun sain jotain aikaiseksi. Samalla purin kyllä kiitettävästi vitutusta. Ei vituta enää!

Hei!

Kirjoittaminen on taas jäänyt. Koulu ja työt vievät ajan. Ainiin, pääsin hoidon ja huolenpidon jaksosta läpi ja mukaan tarttui lähihoitajan sijaisuuksia. Olen jo muutaman tehnyt. Tuplavuoroa ja aamua. En koskaan vain iltaa, ilta tulee aina aamun kanssa. 7.00 - 21 kuulostaa mukavalta työajalta. Onneksi se näkyy myös kukkarossa. Nautin työstäni siinä vanhainkodissa. Meillä on ihania asukkaita ja mukavia työntekijöitä. Rankkaa hommaa, mutta pidän siitä. En kyllä aijo siltikään erikoistua hoitoon ja huolenpitoon. Sairaala ei minua kiinnosta, liian puhdasta ja ankeaa. Vanhainkoti on kyllä enemmän minun paikkani. Asukkailla on omat vaatteet, ruoka on hyvää, jokaisella asukkaalla on oma huone jossa on heidän omia tavaroitaan. Paljon kodikkaampi paikka. Ei haise kloorille tai muille pesuaineille, lääkkeet jaetaan dosettiin, asukkaat määräävät itse omasta elämästään, jos enää kykenevät. Ketään ei herätetä väkisin aamupesuille, vaan he saavat nukkua niin pitkään kun haluavat. Sama nukkumisen kanssa, televisio saa olla vaikka koko yön päällä jos niin haluaa.

Mielialat kulkevat tasaisesti. Ei ole ollut huonoja päivä, mutta ei kyllä kovinkaan hyviäkään. Olen yhden raivo kohtauksen saanut, mutta silloin eräs ihminen josta en ole koskaan pitänyt rupesi aukomaan minulle päätään että olen saanut jonkun jätkän pahoittamaan mielensä minun ja ystäväni takia. Laitoimme facebookiin että seurustelisimme, jotta yksi poika jättäisi minut rauhaan. Niin sitten tämä kusilortto tulee haukkumaan minua. Kylmän rauhallisesti sanoin vain että "en tiennyt koko ajasiata. Ystäväni ei ole kertonut koko jätkästä minulle." sain silti lisää raivoa niskaani ja itseltäni paloi käämi. Soitin tälle ystävälleni ja pyysin häntä kanssani ulos. Raivosin 2 aikaan yöllä varmaan tunnin verran ja poltin askin tupakkaa. Se onneksi helpotti, kunnes muistin että pitää herätä viideltä töihin. Onneksi selvisin työpäivästä ehjin nahoin. Tai no. Sain eräältä mammalta taas yhdet taisteluhaavat käsiin. Sääliksi käy kun on niin Alzhaimerin kourissa.

Tein uudenvuoden lupauksia. Tälläkertaa sillaisia joita pystyn pitämään-

1. Hommaa unelmien tukka.

2. Laihduta 15 kiloa. (painaisin silloin 60kg. ja haluan pystyä pitämään sieviä vaatteita, ilman että reidet pursuavat joka välistä)

3. Tee cosplay asustasi täydellinen. (voi kyllä. se on tärkeää.)

(art by: Lintu)

4. Yritä olla iloisempi ja nauttia elämästä!